tiistai 19. helmikuuta 2013

welcome to indonesia, sister

Yksinreissaamista takana nyt viikko, ja pakko sanoo että oon nauttinut. Ekat päivät vietin lähinnä yksikseni, lueskelin pari kirjaa. Jostain syystä oli semmonen fiilis et tartteen omaa aikaa, enkä ees yrittänyt kauheesti sosialisoida. Latasin ikäänkuin akkuja :D

Phanganilla vietin ekan päivän mopolla ajellen, ja maisemat oli kyl upeita! Phangan oli tosi helppo ajaa, ja en tarkotuksella käyttäny karttaa, mutta siitä huolimatta suunnistin nätin pikkulenkin saaren ympäri. Majoitun ihanassa paikassa, mulla ei ollu bungaa eikä kämppää, vaan pelkästään semmonen bambusänky, sala, jonka "seininä" toimi viltit. Ihastuin niin paljon tohon majottautumistyyliin, että otin oman salan, vaikka pikkasen halvemmalla oisin majottautunu viereisen majatalon bungalowissa. 

 bambusänky sala, kaikessa hienoudessaan!


löysin Phanganilla ajaessa tosi ihanan rannan, joka ikävä kyllä oli yksityinen. tie joka sinne vei, oli varustettu tekstillä "stay away, private road" :D en uskaltanu uhmata.

Yks juttu mitä oon fiilistelly myös, on yks kirja jonka löysin puolvahingossa käytettyjen kirjojen kaupasta. Kirjan nimi on "stop thinking start living". Kuulostaa tosi hassulta, mutta ku olin melkeen lukenu sen kirjan loppuun asti, niin aloin tuntemaan kiitollisuutta kaikesta mitä mulla on. Makasin riippumatossa ja katsoin puiden välistä tähtiä. Ja aloin kyynelehtimään, lähinnä onnesta!

Onnelliseks tuleminen on sen kirjan kantava teema, joten aika onnistunut teos etten sanois:D



Lukemisen jälkeen mulla oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Olin kuitenkin tosi väsynyt, mutta mun piti käydä vielä verkkopankissa ennen nukkumaanmenoa, joten menin piipahtamaan majapaikan ravintolaan. Istuin yhden saksalaisnaisen viereen ja päädyttiin juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä 4 tunniks. Ja mun piti vaan käydä nopee verkkopankissa.

myös riippumatto löys paikkansa

Phanganilta lähin sitten Bangkokiin. Ekana päivänä istuin tuktukissa liikennevaloissa, kun viereisen taksin tyypit alko huiskuttaa mulle. Ne avas ikkunan ja vaihettiin numeroita, että hengailtais vaikka seuraavana päivänä. Ne oli kaikki ausseja, ja täytyy sanoo että välillä oli kunnon aivojumppaa pysyä keskusteluissa perässä :D

Lähettiin illalla Bangkokin yöhön juhlimaan ja lähdin sieltä suoraan kentälle, semihiprakassa. Neljätuntinen lento Balille meni mukavasti, nukahdin ennenku kone nous ees ilmaan. Lentäessä rakastan nousuja eniten, ja yritin pitää itteeni hereillä siihen asti, mutta väsymys vei jännästi voiton.

jälleen semimakee auringonlasku, näihin ei vaan voi kyllästyy

Otin Balin lentokentältä suoraan lennon viereiselle saarelle Lombokiin, koska Jussi suositteli mulle yhtä majapaikkaa ja Lombokia muutenkin. Tulin tänne tänään, ja kieltämättä oon aika vaikuttunu! Heti ensimmäisenä Aya, majapaikkaa pitävä ihastuttava nainen, toivotti mut tervetulleeksi Indoihin "Welcome to Indonesia, sister" :D Hän myös vuorkas mulle mopon ja antoi ilmaseks ensimmäisen päivän. Oikeesti, kuinka ystävällistä?

Iltapäivän hengasin muiden asukkaiden kanssa, käytiin rannalla pelaamassa korttia ja syömässä ja istumassa hetken iltaa. Yks asukkaista on surffannu 5vuotta ja lupas opettaa mut surffauksen saloihin! 

Melko hehkuttamista koko teksti haha. Mutta jos rehellisiä ollaan, ni ei tää nyt kyl pöllömpää oo ollu:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti