tiistai 19. helmikuuta 2013

welcome to indonesia, sister

Yksinreissaamista takana nyt viikko, ja pakko sanoo että oon nauttinut. Ekat päivät vietin lähinnä yksikseni, lueskelin pari kirjaa. Jostain syystä oli semmonen fiilis et tartteen omaa aikaa, enkä ees yrittänyt kauheesti sosialisoida. Latasin ikäänkuin akkuja :D

Phanganilla vietin ekan päivän mopolla ajellen, ja maisemat oli kyl upeita! Phangan oli tosi helppo ajaa, ja en tarkotuksella käyttäny karttaa, mutta siitä huolimatta suunnistin nätin pikkulenkin saaren ympäri. Majoitun ihanassa paikassa, mulla ei ollu bungaa eikä kämppää, vaan pelkästään semmonen bambusänky, sala, jonka "seininä" toimi viltit. Ihastuin niin paljon tohon majottautumistyyliin, että otin oman salan, vaikka pikkasen halvemmalla oisin majottautunu viereisen majatalon bungalowissa. 

 bambusänky sala, kaikessa hienoudessaan!


löysin Phanganilla ajaessa tosi ihanan rannan, joka ikävä kyllä oli yksityinen. tie joka sinne vei, oli varustettu tekstillä "stay away, private road" :D en uskaltanu uhmata.

Yks juttu mitä oon fiilistelly myös, on yks kirja jonka löysin puolvahingossa käytettyjen kirjojen kaupasta. Kirjan nimi on "stop thinking start living". Kuulostaa tosi hassulta, mutta ku olin melkeen lukenu sen kirjan loppuun asti, niin aloin tuntemaan kiitollisuutta kaikesta mitä mulla on. Makasin riippumatossa ja katsoin puiden välistä tähtiä. Ja aloin kyynelehtimään, lähinnä onnesta!

Onnelliseks tuleminen on sen kirjan kantava teema, joten aika onnistunut teos etten sanois:D



Lukemisen jälkeen mulla oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Olin kuitenkin tosi väsynyt, mutta mun piti käydä vielä verkkopankissa ennen nukkumaanmenoa, joten menin piipahtamaan majapaikan ravintolaan. Istuin yhden saksalaisnaisen viereen ja päädyttiin juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä 4 tunniks. Ja mun piti vaan käydä nopee verkkopankissa.

myös riippumatto löys paikkansa

Phanganilta lähin sitten Bangkokiin. Ekana päivänä istuin tuktukissa liikennevaloissa, kun viereisen taksin tyypit alko huiskuttaa mulle. Ne avas ikkunan ja vaihettiin numeroita, että hengailtais vaikka seuraavana päivänä. Ne oli kaikki ausseja, ja täytyy sanoo että välillä oli kunnon aivojumppaa pysyä keskusteluissa perässä :D

Lähettiin illalla Bangkokin yöhön juhlimaan ja lähdin sieltä suoraan kentälle, semihiprakassa. Neljätuntinen lento Balille meni mukavasti, nukahdin ennenku kone nous ees ilmaan. Lentäessä rakastan nousuja eniten, ja yritin pitää itteeni hereillä siihen asti, mutta väsymys vei jännästi voiton.

jälleen semimakee auringonlasku, näihin ei vaan voi kyllästyy

Otin Balin lentokentältä suoraan lennon viereiselle saarelle Lombokiin, koska Jussi suositteli mulle yhtä majapaikkaa ja Lombokia muutenkin. Tulin tänne tänään, ja kieltämättä oon aika vaikuttunu! Heti ensimmäisenä Aya, majapaikkaa pitävä ihastuttava nainen, toivotti mut tervetulleeksi Indoihin "Welcome to Indonesia, sister" :D Hän myös vuorkas mulle mopon ja antoi ilmaseks ensimmäisen päivän. Oikeesti, kuinka ystävällistä?

Iltapäivän hengasin muiden asukkaiden kanssa, käytiin rannalla pelaamassa korttia ja syömässä ja istumassa hetken iltaa. Yks asukkaista on surffannu 5vuotta ja lupas opettaa mut surffauksen saloihin! 

Melko hehkuttamista koko teksti haha. Mutta jos rehellisiä ollaan, ni ei tää nyt kyl pöllömpää oo ollu:)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

saarelt saareen mä sukellan pinnan alla

Heipsan!

kämpiltä tosiaan oli aika ok view

Pari viikkoa kulunu ottaen helppoo. Jussin kanssa siirryttiin Railaylta Koh Taolle, jossa majotuttiin huikeen hyvällä paikalla käsittämättömällä näköalalla. Majapaikan nimi on Ok view, ja saatiin bunga parhaalla näköalalla. Kelpas!



Käytiin Taolla sukeltaa parina päivänä ja kierreltiin paljon mopoilla saarta. Ei mitään ihmeellistä, perushengailua :)

lemppari bisshe




Taolta otettiin yöbotski mantereelle, jonka läpi ajettiin minibussilla et päästäis länsipuolella, Andamanian merellä sijaitsevalle pikkusaarelle nimeltään Koh Phayam. Siellä tavattiin Rami ja Juuso ja hengattiin nelistään siihen saakka ku poikien oli määrä lähteä Bangkokiin ja sitä kautta himaan :)


Phayamilla bisse maistu vaik ei San Miguel lightii saanukaan



Koh Phayam oli kyllä, varsinkin jälkikäteen ajateltuna, tosi makee. Siel ei kyllä aktiviteetteja mitenkää kauheesti oo tarjolla, mutta se ranta missä asuttiin... Se oli semmonen todella levee ja matala, mustahiekkanen ranta. En uskalla veikata kuinka pitkä, mut kyllä se varmasti yli kilsan pitunen oli.




paikallisen 7 vuotta rakentama reggaebaari, josta löyty mm. laudanpätkistä kyhätty törkeen makee merirosvolaiva 

Phayamilla ei oo sähköä päivisin muutenku 18-22 aikaa illalla (aukiolevissa ravintoloissa tietty on valot päällä myöhempääkin), joten öisin ku tallusteltiin sitä rantaa pitkin eri ravintoloihin ja kuppiloihin, niin otsalamppu oli aika kätevä messissä. Toi ranta ei vielä ollu ylikansoitettu, niin siitä löyty pilkkopimeitä pätkiä joihin ei ollu rakennettu vielä mitään. Oli törkeen siistiä pysähtyä semmoselle pimeelle pätkälle, kuunnella ku aallot löi rantaan ja katella tähtitaivasta. Missään ei oikeesti voi olla niin helppoo ku Phayamilla!


tää kaveri hengas meidän feissien lähettyvillä ja nauru loppu lyhyeen ku jonkun otsalamppu osu tohon puuhun ja tajuttii että toi semikarvanen ja iso jampesteriki on ringissä.

Meidän bungat oli niin lähel rantaa, että öisin ku meni nukkuu, ni kuuli selvästi aaltojen äänet. Nukahdin siihen tyytyväisenä joka yö :) Mä vaan rakastan merta niin paljon! Nähtiin myös yks ehkä hienoimmista auringonlaskuista mitä oon tähän mennessä nähnyt,






Phayamilta lähettiin takas Taolle, ja nyt kun meitä oli neljä tyyppiä, niin otettii pari bungaa Banana Rock nimiseltä rannalta. Tie sinne ei ehkä oo helpoimmasta päästä, ku oli sen verran kivinen ja irtohiekkaa täys. Muutaman kerran tuli ärräpäitä jupistua sitä mäkee ajaessa:D

banana rock
erittäin vallottava pikkutypy
Banana Rockissa meidän bungalow oli myöskin meren ääressä, tosin rinteessä, mutta auringonlaskunäkymällä. Ostin Phayamilta oman riippumaton (Jussin omaa tarpeeks kauan kuolattuani) ja ripustin sen meidän terdelle. Nukuin viikon siinä riippumatossa meren ja aaltojen ääniin nukahtaen. Pakko sanoo et elämäni parhaita unia!


Pojat tosiaan lähti eilen, ja mulla on tänään lähtö viereiselle saarelle, Koh Phanganille. Yksinreissaamista olis edessä semmoset 7-8viikkoa ennenku Mandin pitäis pärähtää Phuketista johonki mestoille mun kaa. Indot odottaa viikon päästä ja en malta odottaa. Siellä luvassa luultavasti surffausta ja vuorelle kiipeäminen, ja tietty snorklausta ja sukeltamista. Ja pitää muistaa ottaa helppoo riippumatossa. Aika mahtavaa :)