sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Railay

Jätettiin Phuket taakse torstaina ja tultiin Jussin kanssa tänne Railaylle. Otettiin bungalow tällasesta majatalosta, joka on rakennettu korkeelle rinteeseen. Kylppäri/vessa on jaettu, kun meitä ei kiinnostanu maksaa 7,5€ enemmän yöltä omasta kylppäristä.


viiden tähden bungalow
Perjantaina meillä oli ensimmäinen kosketus kalliokiipeilyyn. Purjehdettiin yhden kiipeilypaikan luokse meren äärellä. Heiluvia tikkaita pitkin piti ensin kivuta tasanteelle josta piti lähtee kiipeilee. Oli aika vaikeeta ainakin mulle, ku en oo koskaan aiemmin ees kokeillu kiipeilyä. Myös se maali siellä reilu 10metrin korkeudessa ei ollu ehkä paras houkutin, ku en ois varmaa uskaltanu hypätä niin korkeelta alas haha! 4 metristä hyppääminen oli sekin jo mulle aika jänskää… Kerran mulla lipes ote, ja yhtäkkii tajusinki et hitto mä tipun. Yritin suoristaa kropan mut menin vähä kylki edellä veteen ja lähti ilmat pihalle. Loppupäivän nauraminen koski vähä kylkeen:D

ihana kiipeilyopas Ian


Lauantaina lähettiin sitten kiipeilee ihan maasta käsin. Mulla suju vähän paremmin, kun ties että se köysi on turvana eikä se kallio ollu niin liukas. Mulla syöksy vaan adrenaliini iha hulluna ku pääsin ylös ja tärisin kiipeemisen jälkeen varmaan 5minuuttia silkasta jännityksen ja innon sekasesta olosta :D Kun tulin ekan kiipeemisen jälkeen alas ni huusin vaan täristen että tää oli yks pelottavimmist jutuista mitä oon koskaa tehny ja oon niin exciteeeeeeed!! Mulla loppu muutaman nousun jälkeen voimat aika hyvin, joka teki kiipeemisestä melko vaikeeta. Turhautti vähän ku ois halunnu nousta vaikeista paikoista ylöspäin, mutta jalat vaan sheikkas ja käsis ei tuntunu olevan yhtään voimaa.


pojilla pieni kokoero...

Ton 4 tuntisen kiipeilyn jälkeen lähettiin kiipeemään näköalapaikalle. Rinne oli aika jyrkkä, mutta tuntu kalliokiipeilyn jälkeen helpolta haha. Kiivettiin aluks toista reittiä viewpointille, jossa maisemat oli kieltämättä upeeta. Pudotus oli myös aika kähee sieltä, liian lähelle reunaa ei kauheesti kiinnostanu mennä. Jussi kävi makaa ja kurkkas sen reunan yli ja hyvä et pystyin kattomaan sen touhuja :D Toinen reitti vei laguunille, ja lähettii laskeutumaan jyrkkää rinnettä alas. Harmittaa etten jaksanu siinä kaivaa kameraa esiin, koska siel oli yks aivan järkyttävän iso puu, jolla oli ihan valtavat juuret. Se oli törkeen siisti ja aloin heti tietty laulaa Antti Tuiskun Puu -biisiä. Jussi ei kauheesti arvostanu ja käski mun tukkia turpani.

viewpointin näköala oli huikeee

se vähän helpompikulkuinen rinne
Sitten päästiinkin ekalle koetukselle… Laguuniin pääsee pudottautumalla kolmesta aika korkeesta seinämästä suoraan alaspäin. Seinämät meni siis kolmessa tasossa, välissä oli sentää vähän matkaa tasasta maata. Onneks törmättiin pariin kiipeilyä harrastavaan kaveriin jotka autto mua tosi paljon laskeutumisessa, mulla ei tota silmää tuntunu olevan et miten hitossa niistä seinämistä pääsee alas. Oli aika haastavaa ja olin ihan jännityksissäni (ja hiessä)… Päästiin vihdoin niiden kolmen maailmanlopulta tuntuvan laskeutumisen jälkeen alas laguunille!

Hengattiin alhaalla hetki ja fiilisteltiin näkymiä. Aika makee oli kyllä, oltais menty uimaan jos ei olis ollu laskuvesi. Pohja siinä laguunissa on mutaa ja vesi todella matalalla, niin ei ollu järkee lähtee pulimaan. Pienen lepotauon ja maisemien ihastelun jälkeen iski todellisuus, että ne kolme saatanan seinää odottaa vielä kiipeemistään YLÖSPÄIN. Oltiin törmätty ennen laskeutumista yhteen brittiherrasmieheen, joka varoitteli että voi olla mulle vähän hankalaa laguunille meno kun oon lyhyt. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun tuijotin seinämää sillee et miten hitossa mä saan mun jalat nostettuu noin perhanan korkeelle.

raatamisen palkinto, laguuni!
Siinä vaiheessa ei ollu voittajafiilis kun ne ystävälliset kiipeilyä harrastavat kaverit työns mua hanurista ylöspäin että saan itteni nostettua kiipeämään. Varsinkin kun niiden mukana olleet frendit ei ollu koskaan ennen kiipeilly ja ne huiteli ku gasellit niit seinii pitkin. Mä vetoon siihen et ne oli ainaki 5senttii mua pidempii, niin niille se kiipeeminen oli siis niin paljon helpompaa. Todella.

Mutta toi oli yks haastavimmista ja rankimmista jutuista mitä oon koskaan tehnyt ja oon erittäin ylpee ittestäni!! Oli niin makee fiilis ku on taas ylittäny ittensä niin isosti:) Muistona on myös hieman mustelmia ja naarmuja. Olisin tänäänki lähteny kiipeilee, mutta ton 5-6h kiipeilyn jälkee oon ollu ihan turta, eikä tosiaa ois lihaksissa ollu voimaa yhtään kiipeillä tänään.

Huomenna lähetään Koh Taolle ja sielläkin pystyy kuulemma kiipeilee! Ihanaa ku pääsee sukeltaa uusiin sukelluskohteisiin. Toivotaan et meidän eteen osuu valashai, kun Taolla niitä pyörii aina aika-ajoin. Ois niiiin siistiä!! Siellä on myös kuulemma erittäin paljon mun inhoamia, pelottavia ja saatanan rumia triggerfishejä. Niitä en odota yhtään innolla. Yäk.


Kattokaa nyt. Ruma ku mikä. Ja mitkä noi legot on olevinaan?




2 kommenttia:

  1. Toi kiipeily oli kyllä niin rankkaa! Itekin kävin sillon tuolla Raileylla, ekaa kertaa ikinä. Ekan seinän pääsin ylös asti, tokan puoleen väliin ja kolmannessa riitti puhti enää noin 1/3 jonka jälkeen luovutin. Mut oli kyllä niin voittajafiilis ja tuli todellakin ylitettyä itsensä sinä päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä just! Mäki oisin kyl ehottomasti menny viel lisää harjottelee jos oltais jääty Railaylle pidemmäks aikaa. Mut pitää viel kattoo millasii kallioita täs reissun aikana tulee vastaan;) Mut todella siisti fiilis kyl jäi!!

      Poista