tiistai 19. helmikuuta 2013

welcome to indonesia, sister

Yksinreissaamista takana nyt viikko, ja pakko sanoo että oon nauttinut. Ekat päivät vietin lähinnä yksikseni, lueskelin pari kirjaa. Jostain syystä oli semmonen fiilis et tartteen omaa aikaa, enkä ees yrittänyt kauheesti sosialisoida. Latasin ikäänkuin akkuja :D

Phanganilla vietin ekan päivän mopolla ajellen, ja maisemat oli kyl upeita! Phangan oli tosi helppo ajaa, ja en tarkotuksella käyttäny karttaa, mutta siitä huolimatta suunnistin nätin pikkulenkin saaren ympäri. Majoitun ihanassa paikassa, mulla ei ollu bungaa eikä kämppää, vaan pelkästään semmonen bambusänky, sala, jonka "seininä" toimi viltit. Ihastuin niin paljon tohon majottautumistyyliin, että otin oman salan, vaikka pikkasen halvemmalla oisin majottautunu viereisen majatalon bungalowissa. 

 bambusänky sala, kaikessa hienoudessaan!


löysin Phanganilla ajaessa tosi ihanan rannan, joka ikävä kyllä oli yksityinen. tie joka sinne vei, oli varustettu tekstillä "stay away, private road" :D en uskaltanu uhmata.

Yks juttu mitä oon fiilistelly myös, on yks kirja jonka löysin puolvahingossa käytettyjen kirjojen kaupasta. Kirjan nimi on "stop thinking start living". Kuulostaa tosi hassulta, mutta ku olin melkeen lukenu sen kirjan loppuun asti, niin aloin tuntemaan kiitollisuutta kaikesta mitä mulla on. Makasin riippumatossa ja katsoin puiden välistä tähtiä. Ja aloin kyynelehtimään, lähinnä onnesta!

Onnelliseks tuleminen on sen kirjan kantava teema, joten aika onnistunut teos etten sanois:D



Lukemisen jälkeen mulla oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Olin kuitenkin tosi väsynyt, mutta mun piti käydä vielä verkkopankissa ennen nukkumaanmenoa, joten menin piipahtamaan majapaikan ravintolaan. Istuin yhden saksalaisnaisen viereen ja päädyttiin juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä 4 tunniks. Ja mun piti vaan käydä nopee verkkopankissa.

myös riippumatto löys paikkansa

Phanganilta lähin sitten Bangkokiin. Ekana päivänä istuin tuktukissa liikennevaloissa, kun viereisen taksin tyypit alko huiskuttaa mulle. Ne avas ikkunan ja vaihettiin numeroita, että hengailtais vaikka seuraavana päivänä. Ne oli kaikki ausseja, ja täytyy sanoo että välillä oli kunnon aivojumppaa pysyä keskusteluissa perässä :D

Lähettiin illalla Bangkokin yöhön juhlimaan ja lähdin sieltä suoraan kentälle, semihiprakassa. Neljätuntinen lento Balille meni mukavasti, nukahdin ennenku kone nous ees ilmaan. Lentäessä rakastan nousuja eniten, ja yritin pitää itteeni hereillä siihen asti, mutta väsymys vei jännästi voiton.

jälleen semimakee auringonlasku, näihin ei vaan voi kyllästyy

Otin Balin lentokentältä suoraan lennon viereiselle saarelle Lombokiin, koska Jussi suositteli mulle yhtä majapaikkaa ja Lombokia muutenkin. Tulin tänne tänään, ja kieltämättä oon aika vaikuttunu! Heti ensimmäisenä Aya, majapaikkaa pitävä ihastuttava nainen, toivotti mut tervetulleeksi Indoihin "Welcome to Indonesia, sister" :D Hän myös vuorkas mulle mopon ja antoi ilmaseks ensimmäisen päivän. Oikeesti, kuinka ystävällistä?

Iltapäivän hengasin muiden asukkaiden kanssa, käytiin rannalla pelaamassa korttia ja syömässä ja istumassa hetken iltaa. Yks asukkaista on surffannu 5vuotta ja lupas opettaa mut surffauksen saloihin! 

Melko hehkuttamista koko teksti haha. Mutta jos rehellisiä ollaan, ni ei tää nyt kyl pöllömpää oo ollu:)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

saarelt saareen mä sukellan pinnan alla

Heipsan!

kämpiltä tosiaan oli aika ok view

Pari viikkoa kulunu ottaen helppoo. Jussin kanssa siirryttiin Railaylta Koh Taolle, jossa majotuttiin huikeen hyvällä paikalla käsittämättömällä näköalalla. Majapaikan nimi on Ok view, ja saatiin bunga parhaalla näköalalla. Kelpas!



Käytiin Taolla sukeltaa parina päivänä ja kierreltiin paljon mopoilla saarta. Ei mitään ihmeellistä, perushengailua :)

lemppari bisshe




Taolta otettiin yöbotski mantereelle, jonka läpi ajettiin minibussilla et päästäis länsipuolella, Andamanian merellä sijaitsevalle pikkusaarelle nimeltään Koh Phayam. Siellä tavattiin Rami ja Juuso ja hengattiin nelistään siihen saakka ku poikien oli määrä lähteä Bangkokiin ja sitä kautta himaan :)


Phayamilla bisse maistu vaik ei San Miguel lightii saanukaan



Koh Phayam oli kyllä, varsinkin jälkikäteen ajateltuna, tosi makee. Siel ei kyllä aktiviteetteja mitenkää kauheesti oo tarjolla, mutta se ranta missä asuttiin... Se oli semmonen todella levee ja matala, mustahiekkanen ranta. En uskalla veikata kuinka pitkä, mut kyllä se varmasti yli kilsan pitunen oli.




paikallisen 7 vuotta rakentama reggaebaari, josta löyty mm. laudanpätkistä kyhätty törkeen makee merirosvolaiva 

Phayamilla ei oo sähköä päivisin muutenku 18-22 aikaa illalla (aukiolevissa ravintoloissa tietty on valot päällä myöhempääkin), joten öisin ku tallusteltiin sitä rantaa pitkin eri ravintoloihin ja kuppiloihin, niin otsalamppu oli aika kätevä messissä. Toi ranta ei vielä ollu ylikansoitettu, niin siitä löyty pilkkopimeitä pätkiä joihin ei ollu rakennettu vielä mitään. Oli törkeen siistiä pysähtyä semmoselle pimeelle pätkälle, kuunnella ku aallot löi rantaan ja katella tähtitaivasta. Missään ei oikeesti voi olla niin helppoo ku Phayamilla!


tää kaveri hengas meidän feissien lähettyvillä ja nauru loppu lyhyeen ku jonkun otsalamppu osu tohon puuhun ja tajuttii että toi semikarvanen ja iso jampesteriki on ringissä.

Meidän bungat oli niin lähel rantaa, että öisin ku meni nukkuu, ni kuuli selvästi aaltojen äänet. Nukahdin siihen tyytyväisenä joka yö :) Mä vaan rakastan merta niin paljon! Nähtiin myös yks ehkä hienoimmista auringonlaskuista mitä oon tähän mennessä nähnyt,






Phayamilta lähettiin takas Taolle, ja nyt kun meitä oli neljä tyyppiä, niin otettii pari bungaa Banana Rock nimiseltä rannalta. Tie sinne ei ehkä oo helpoimmasta päästä, ku oli sen verran kivinen ja irtohiekkaa täys. Muutaman kerran tuli ärräpäitä jupistua sitä mäkee ajaessa:D

banana rock
erittäin vallottava pikkutypy
Banana Rockissa meidän bungalow oli myöskin meren ääressä, tosin rinteessä, mutta auringonlaskunäkymällä. Ostin Phayamilta oman riippumaton (Jussin omaa tarpeeks kauan kuolattuani) ja ripustin sen meidän terdelle. Nukuin viikon siinä riippumatossa meren ja aaltojen ääniin nukahtaen. Pakko sanoo et elämäni parhaita unia!


Pojat tosiaan lähti eilen, ja mulla on tänään lähtö viereiselle saarelle, Koh Phanganille. Yksinreissaamista olis edessä semmoset 7-8viikkoa ennenku Mandin pitäis pärähtää Phuketista johonki mestoille mun kaa. Indot odottaa viikon päästä ja en malta odottaa. Siellä luvassa luultavasti surffausta ja vuorelle kiipeäminen, ja tietty snorklausta ja sukeltamista. Ja pitää muistaa ottaa helppoo riippumatossa. Aika mahtavaa :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Railay

Jätettiin Phuket taakse torstaina ja tultiin Jussin kanssa tänne Railaylle. Otettiin bungalow tällasesta majatalosta, joka on rakennettu korkeelle rinteeseen. Kylppäri/vessa on jaettu, kun meitä ei kiinnostanu maksaa 7,5€ enemmän yöltä omasta kylppäristä.


viiden tähden bungalow
Perjantaina meillä oli ensimmäinen kosketus kalliokiipeilyyn. Purjehdettiin yhden kiipeilypaikan luokse meren äärellä. Heiluvia tikkaita pitkin piti ensin kivuta tasanteelle josta piti lähtee kiipeilee. Oli aika vaikeeta ainakin mulle, ku en oo koskaan aiemmin ees kokeillu kiipeilyä. Myös se maali siellä reilu 10metrin korkeudessa ei ollu ehkä paras houkutin, ku en ois varmaa uskaltanu hypätä niin korkeelta alas haha! 4 metristä hyppääminen oli sekin jo mulle aika jänskää… Kerran mulla lipes ote, ja yhtäkkii tajusinki et hitto mä tipun. Yritin suoristaa kropan mut menin vähä kylki edellä veteen ja lähti ilmat pihalle. Loppupäivän nauraminen koski vähä kylkeen:D

ihana kiipeilyopas Ian


Lauantaina lähettiin sitten kiipeilee ihan maasta käsin. Mulla suju vähän paremmin, kun ties että se köysi on turvana eikä se kallio ollu niin liukas. Mulla syöksy vaan adrenaliini iha hulluna ku pääsin ylös ja tärisin kiipeemisen jälkeen varmaan 5minuuttia silkasta jännityksen ja innon sekasesta olosta :D Kun tulin ekan kiipeemisen jälkeen alas ni huusin vaan täristen että tää oli yks pelottavimmist jutuista mitä oon koskaa tehny ja oon niin exciteeeeeeed!! Mulla loppu muutaman nousun jälkeen voimat aika hyvin, joka teki kiipeemisestä melko vaikeeta. Turhautti vähän ku ois halunnu nousta vaikeista paikoista ylöspäin, mutta jalat vaan sheikkas ja käsis ei tuntunu olevan yhtään voimaa.


pojilla pieni kokoero...

Ton 4 tuntisen kiipeilyn jälkeen lähettiin kiipeemään näköalapaikalle. Rinne oli aika jyrkkä, mutta tuntu kalliokiipeilyn jälkeen helpolta haha. Kiivettiin aluks toista reittiä viewpointille, jossa maisemat oli kieltämättä upeeta. Pudotus oli myös aika kähee sieltä, liian lähelle reunaa ei kauheesti kiinnostanu mennä. Jussi kävi makaa ja kurkkas sen reunan yli ja hyvä et pystyin kattomaan sen touhuja :D Toinen reitti vei laguunille, ja lähettii laskeutumaan jyrkkää rinnettä alas. Harmittaa etten jaksanu siinä kaivaa kameraa esiin, koska siel oli yks aivan järkyttävän iso puu, jolla oli ihan valtavat juuret. Se oli törkeen siisti ja aloin heti tietty laulaa Antti Tuiskun Puu -biisiä. Jussi ei kauheesti arvostanu ja käski mun tukkia turpani.

viewpointin näköala oli huikeee

se vähän helpompikulkuinen rinne
Sitten päästiinkin ekalle koetukselle… Laguuniin pääsee pudottautumalla kolmesta aika korkeesta seinämästä suoraan alaspäin. Seinämät meni siis kolmessa tasossa, välissä oli sentää vähän matkaa tasasta maata. Onneks törmättiin pariin kiipeilyä harrastavaan kaveriin jotka autto mua tosi paljon laskeutumisessa, mulla ei tota silmää tuntunu olevan et miten hitossa niistä seinämistä pääsee alas. Oli aika haastavaa ja olin ihan jännityksissäni (ja hiessä)… Päästiin vihdoin niiden kolmen maailmanlopulta tuntuvan laskeutumisen jälkeen alas laguunille!

Hengattiin alhaalla hetki ja fiilisteltiin näkymiä. Aika makee oli kyllä, oltais menty uimaan jos ei olis ollu laskuvesi. Pohja siinä laguunissa on mutaa ja vesi todella matalalla, niin ei ollu järkee lähtee pulimaan. Pienen lepotauon ja maisemien ihastelun jälkeen iski todellisuus, että ne kolme saatanan seinää odottaa vielä kiipeemistään YLÖSPÄIN. Oltiin törmätty ennen laskeutumista yhteen brittiherrasmieheen, joka varoitteli että voi olla mulle vähän hankalaa laguunille meno kun oon lyhyt. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun tuijotin seinämää sillee et miten hitossa mä saan mun jalat nostettuu noin perhanan korkeelle.

raatamisen palkinto, laguuni!
Siinä vaiheessa ei ollu voittajafiilis kun ne ystävälliset kiipeilyä harrastavat kaverit työns mua hanurista ylöspäin että saan itteni nostettua kiipeämään. Varsinkin kun niiden mukana olleet frendit ei ollu koskaan ennen kiipeilly ja ne huiteli ku gasellit niit seinii pitkin. Mä vetoon siihen et ne oli ainaki 5senttii mua pidempii, niin niille se kiipeeminen oli siis niin paljon helpompaa. Todella.

Mutta toi oli yks haastavimmista ja rankimmista jutuista mitä oon koskaan tehnyt ja oon erittäin ylpee ittestäni!! Oli niin makee fiilis ku on taas ylittäny ittensä niin isosti:) Muistona on myös hieman mustelmia ja naarmuja. Olisin tänäänki lähteny kiipeilee, mutta ton 5-6h kiipeilyn jälkee oon ollu ihan turta, eikä tosiaa ois lihaksissa ollu voimaa yhtään kiipeillä tänään.

Huomenna lähetään Koh Taolle ja sielläkin pystyy kuulemma kiipeilee! Ihanaa ku pääsee sukeltaa uusiin sukelluskohteisiin. Toivotaan et meidän eteen osuu valashai, kun Taolla niitä pyörii aina aika-ajoin. Ois niiiin siistiä!! Siellä on myös kuulemma erittäin paljon mun inhoamia, pelottavia ja saatanan rumia triggerfishejä. Niitä en odota yhtään innolla. Yäk.


Kattokaa nyt. Ruma ku mikä. Ja mitkä noi legot on olevinaan?




maanantai 21. tammikuuta 2013

jalluu, beachvolleyy, sukellusta

Viime päivät onkin tässä kulunu puuhastellessa kaikennäköstä!


Mandilla ja noilla muilla on ollu kivan kevyitä päiviä, jotenpa päätettiin tuossa yks ilta kaataa jallua ämpäriin ja sekoittaa mukaan jääpaloja ja kokista. Tollaset viinaämpärit eli bucketit on täällä baareissa erittäin suosittuja, mutta erittäin helppoja myös itte väsää. Ja hyvää! :D



Eilen oli sitte aivan ihana päivä!!


Oltiin aamupäivä rannalla pelailee porukalla vähän lenttistä. Verkkoja ei löydetty niin pompoteltiin sitten ringissä ekaks hieman lasinsirpaleisella nurtsilla (hiekka oli ihan superkuumaa ja me uhattii jalanpohjii mielummin kaikella roskalla mitä nurtsilla oli) ja sen jälkeen siirryttiin mereen kellumaan/pelailemaan. Pistettiin suomenruotsalainen aivoriihi pystyyn ja kelattiin mitä puuhattais loppupäivän.


Keksittiin sitten raahata grilli kattopoolille ja alkaa grillailemaan! Vähän kasviksia ja joku 4kiloo kanaa, pekonii, makkaraa ja ribsejä. Ei paha.



Nauratti toi kundien pyromeininki ku ne oli innoissaan ku pikkupojat ton grillin kimpussa.


Tänään olin sukeltamassa piiitkästä aikaa, ekaa kertaa sitten 9 kuukauteen.  Vähä niinku pyörällä ajo, kyllä se sit muistu uudelleen mieleen tauosta huolimatta. Jännitti kyllä myös tosi paljon alkuun. Kolme sukellusta ja kaikki meni hyvin, pikkasen oli korvien kanssa häikkää, mutta se oli odotettavissa mun sukellushistoriankin perusteella.

paluu chalongin satamaan 
Dyykeissä ei sinällään mitään erikoista ollu, kiva oli ettei ollu hirveitä virtauksia. King Cruiserin hylyllä pyörii tällä kaudella joku himoiso kalaparvi joten välillä ei nähny eteensä ku sukellettiin sen parven keskellä, se oli aika siistiä! Vikalla sukelluksella nähtiin meriheppa. Mutta nyt voi lähtee uusiin sukelluskohteihin taas vähän varmemmalla asenteella! Olin lykänny sukeltamaan lähtöä silkasta jännityksestä mutta nyt on jää rikottu:)

Nyt oon kyl aivan rikkipoikkipuhki. Läksin 8 aamul satamaan ja oltiin takas vähä jälkeen klo 17. En jaksanu lähtee ees illanviettoon mukaan, ku on ihan kaikki veto pois!


perjantai 18. tammikuuta 2013

sabai sabai

Phuketin valtakunnassa kaikki hyvin!


Paitsi että oon ihan raivona tähän nettiin. Tai oikeestaan syy taitaa olla mun (siskolta lainassa olevan) surkeen miniläppärin. Mandilla meinaan toimii tää ihan sama netti vallan mainiosti. Mulla taas pätkii koko ajan ja kuvien lataus on superhidasta.




Oltiin Mandin kanssa keskiviikkona reippaita ja herättiin seiskan aikoihin ja lähettiin läheiselle Tiger salille treenaamaan. Thaiboxingia. Mulla ei aikaisempaa kokemusta juuri ollut, jos broidien kanssa tappelua kakarana ei lasketa. Niin ja jossai ryhmäliikuntatunneilla oon käyny heristelee nyrkkiä.



Tunti (tai oikeestaan 2,5 tuntinen) meni ihan hyvin, mut kieltämättä oli se aika rankkaa. Jossain vaiheessa se yks vanha thaikkupatu sano, että jos tehdään väärin tai laiskotellaan, niin se lyö kepillä. Eli kunnon rääkkiä haha. Harjoitusten välissä punnerrettiin ja lopussa piti vielä tehdä 100 punnerrusta ja 300 vatsaa.. Mulla on vieläkin jokainen lihas hellänä. Pitää kyllä käydä vielä treeneissä ennen Phuketista lähtöä :) Oon myös lenkkeilly, vähä oon ollu ahkera! Pieni totuttelu ollu kyllä ku Suomessa lenkkeili parhaimmillaan -17 asteen pakkasissa ja täällä on iltasin ku lenkille lähtee niin +26-27 astetta. Onneks on sentää tuullu iltaisin kivasti.




Noi paratiisimaisema -kuvat on tietysti Rayan saarelta, jossa kävin perhetuttujen kanssa maanantaina. Käytiin myös surf housella surffailee yks päivä ja mäki alan pysymään jo laudalla pidempään ku 5sek! Viimes opettelin liikkumaan laudalla sivuille ja eteen ja taakse. Muistoks kaatumisesta jäi  kuitenkin molempiin kyynärpäihin palovammat :D


Käytiin myös tyttöjen kaa meidän kattopoolilla yks ilta istumassa iltaa, juotiin viiniä ja syötiin sipsiä. Juoruttiin ja kateltiin tähtiä. Ihana paikka, ku usein tulee iltasin istuttua vaan saunalla taikka Officessa!

 

Mun kaveri Jussi tulee tiistaina tänne ja varmaankin keskiviikkona lähetään johonki päin Thaimaata, varmaan Khao Lakiin. Saatetaan lähteä sukellussafarille elikkä yövytään laivalla esim 4 yötä ja sinä aikana sukelletaan joku sata kertaa eri mestois haha. En oo vielkään käyny sukeltamassa, ajattelin maanantaina käydä verestämässä muistoja :) Ihanaa pitkästä aikaa!





Ollaan muuten Mandin kanssa tultu siihen tulokseen, että ollaan henkisesti varmaan miehiä. Aina jos puretaan sydäntämme tai asioita toisillemme, niin kun toinen yrittää sanoo jotain lohduttavaa tai kannustavaa ni ulosanti on jotain tökeröä. Esim. höpötettiin raha-asioista jotain ja et riittääkö rahat reissussa. Heitin läpällä että no, jos rahat loppuu kesken, ni aina mä voin mennä kadulle myymään itteeni, ei pidä olla kranttu. Siihen Mandi vaan että no ei hätää, tuskin sulla asiakkaita riittää! ... kiitos muru :)


 
Tässä vielä rusketusraidat;)