keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Once upon in Thailand

Tänään on ollut todella... Mitenhän sitä kuvailis? Merkillinen päivä.

Lähdettiin Pauliinan kanssa Raya Yaille saariretken mukana viettää rantapäivää sen iki-ihanan vitivalkosen korallihiekan (joka on by the way kalojen kakkaa, weird much?) ja turkoosin meren äärelle. Nautittiin joka hetkestä, makoiltiin rantatuoleissa Rayan hiljaisemmalla rannalla, luettiin kirjaa, ja pyhitettiin tunti valkoinenpehvaruskeaksi -projektille. Tää projekti sujui niin, että mentiin mahdollisimman kauas muista ihmisistä (ne olis muuten sokeutunu meidän ahtereitten väristä), vedettiin alaosa korviin sillain vanhanaikaseen tyyliin ja kelluteltiin vedessä niin kauan ku vaan jaksettiin. Pyllyn väri on nyt ehkä hilpun lähempänä punasta ku ruskeaa, mutta se nyt ei oo oleellista (pienesti ehkä vähän kuumottaakin, mut onpahan sitte Suomessa lämmin...)
Puhuttiin siitä, miten onnekkaita ollaa ku ollaan kaikki tavattu toisemme täällä. Millä todennäkösyydellä tapaat pari kourallista superihania ihmisiä joiden kanssa viihdyt paremmin kuin hyvin?:)

Takas Phuketiin tullessa tuli sitten ilmoitus. Indonesiassa on ollut 8.7 richterin maanjäristys. Tsunamivaroitus. Voin vannoa että mun juuri kärtsänneestä nenänpäästä lähti hetkeks jokainen punainen pigmentti kun veri pakeni kasvoilta. Pakokauhu valtas koko kropan ja en voinu muuta ku tuijottaa sitä merta epäuskosena. Pysyttiin iha rauhallisena, varotuksen mukaan mahdollinen tsunami oli parin tunnin päässä Phuketista, mut kieltämättä jalat meni vähän veteliksi. Mua alkaa aina naurattaa sillon ku oon ihan saatanan peloissani tai järkyttynyt, ja myös nyt kävi niin.

Lähettiin sitte kaikki Big Buddhan kukkulalle suojaan. Liikenneympyrä oli ihan hullu, liikennettä joka puolella ja mopolla ajeltiin kaikista mahollisista väleistä. Jengi tööttäili ja muutenki se ilmapiiri oli vähän kummallinen ku kaikki oli varmaa vähä sekasin. Sieltä kukkulan ravintolalta oli suora näköyhteys merelle ja jotenki vaan tuijotettiin sitä merta peloissaan ja odotettiin et mitä käy. Toivottiin myös vaan että olis vaan väärä hälytys. Juotiin bisseä ja viljeltiin loppuajasta jo vähän mustaa huumoriakin.. :D

Neljän tunnin odottelun  jälkeen vihdoin virallisesti varoitus peruttiin, ilmeisesti maalaatat oli liikkunu vaaka- eikä pystysuuntaan, josta syystä tsunamia ei päässyt syntymään. Se pelon ja jännityksen sekainen fiilis oli iha sanoinkuvaamaton, ja nyt ku pysty huokasee helpotuksesta, niin on jotenki ihan poikki ja väsynyt. Oon niin onnellinen, että oltiin kaikki siellä kukkulalla yhdessä, enkä ollut  Koh Lipellä yksin, pelko perseessä niinku alkuperänen suunnitelma oli olla. Selkeesti kohtaloa, että mun tilisiirto Tapiolalta Aktialle ei onnistunu pääsiäisen takia ja jouduin palaa rahanpuutteen takia Phuketiin suunniteltua aikasemmin.

Mutta mä lähden nyt sivelemään aloe veraa mun pakaroihin (ja toivon että huomenna pystyn istumaan normaalisti...) Hyvät yöt:)

torstai 5. huhtikuuta 2012

Krabi & Koh Lanta

Terkut rauhan tyyssijasta eli Koh Lantalta!

Krabi tosiaan jo takanapäin, tuli niillä kulmilla notkuttua viikon verran. Aluks Mandin ja Fian kanssa ja sitten Annen kanssa. Mandi lähti Suomeen takasin ja oon vähän katkera, koska me oltiin aika hyvä matkailutiimi. Hauskaa oli ja jutut oli hyviä (huonoja), voiko sitä muuta toivoa? Eräs meidän hulvattomista hetkistä liittyi mopoon. Lähin ohittaa sivukärrymopoa, ja yritettiin näyttää cooleilta ku meidän mopo kulkee kovempaa. Mandi istu siis mun takana ja oli näyttämässä tälle sivukärrylle elehtien wroom eroom, käsien kera tietysti. No eihän se ihan niin menny... Siltä lähti alta ne tuet mopon sivuista jossa takanaistuva pitää jalkojaan ja se kapsahti mun selkään/kaulaan. Alettiin nauraa ihan hulluna ja mä painoin vahingossa heti perään tööttiä. Loppumatka menikin vähä epätasapainoisesti ajaen kun naurettiin niin paljon:D näytettiin kyllä sille tyypille että kuka niitä Ao Nangin teitä oikeen hallitsee!

Krabi-ajasta muutama päivä vierähti sukeltaessa Phi Phillä ja Koh Haalla. Ei nähty delfiinejä Phi Phin edustalla ei, vaikka niitä KUULEMMA sielläpäin usein hyppii veneen rinnalla. Oon vieläki katkera siitä, et oon ollu tääl pian puol vuotta enkä oo vieläkään nähny delfiinejä, ja mun kaveri joka oli käymässä täällä näki niitä heti ekan viikon jälkeen seittemän kappaletta tai jotain. Niin väärin :D


Loput päivät meni rentoillessa ja käytiin yhtenä päivänä melomassa Raileyllä Annen kanssa. Kolme tuntia vähdättiin kajakoiden ja maisemia ihaillen, oli kyllä niin siistiä! Meidän bungalowkylä oli ihana ja siel oli maailman paras uima-allas, se lasten puoli oli jaettu semmosella keskipaalulla jonka päällä oli täydellistä maata. Yhtenä päivänä altaalla oli joku Bamse-wannabe-klubi, ja saksalainen Aira Samulin riehu niiden (Tipun sanoja lainaten:) pentujen kanssa. Odoteltiin Mandin kanssa kärsimättöminä et se touhutunti olis ohi et päästää meidän suokkaripaikalle nautiskelemaan :D

Koh Lantalla oon ollut tiistaista lähtien. Vaikka täälläkin on turistia jos toista, niin onhan tää ihan eri kaliiberia ku Phuket tai Krabi. Mopo otettiin ensimmäisenä alle ja lähettin ajamaan saarta pitkin alaspäin. Täällä ei oo kun periaattessa itä- ja länsipuolella molemmilla yhdet päätiet joita pitkin huristella. Tie oli usein käytännössä keskellä viidakkoa ja kaskaat äänteli välillä niin kovaa, ettei mopon ääni erottunu seasta. Oon ollu niin onnellinen, että hymyilen vaan koko ajan. Anne nauro mulle vähän väliä ku jumiuiduin katselee maisemia naama iloisena ku hangon keksi.

Oon fiilistelly tosi paljon ihania, ystävällisiä thaikkuja! Kaikkihan ei sellasia ole, mutta ne ketkä on, on sitä todella. Huomasin yhtenä päivänä, että tien reunassa käveli kanojen seurana ankkoja ja aloin hihkumaan onnellisena, ku ne oli niin söpöjä. Kyseisen pihamaan asukas tuli meidän luo, ihan vaan höpöttelemään ja oli ehkä maailman mukavin. Sen jälkeen Anne joutukin kuuntelee mun hehkutusta kuinka rakastan tätä kulttuuria niiin paljon:D

Yks mun lempparihetkistä oli myös auringonlasku yhellä ihanalla biitsillä, jonne laskeuduttiin jyrkkää rinnettä pitkin. Ranta oli poukama ja rinteelle päin katsoessa näytti siltä, että sinne ei pääsis mistään, koska se oli niin vehreä puista ja niin jyrkkä. Koko rannalla ei ollut yhden yhtä rantatuolia; vaan kourallinen ihmisiä ja yks ainut reggaebaari, josta kantautu musiikki koko rannan poikki. Luettiin kirjaa ja nautittiin , ja sitten pyshdyttiin kotimatkalla kreikkalaiseen ravintolaan. Sen paikan saziky oli oikein kirjotettu listaan (tsatsiki) ja kaiken kukkuraks se oli oikeen makustakin. Oon varma et höngin vieläkin valkosipulia.

Kävin myös yhtenä päivänä ihan eteläosassa saarta katsomassa luonnonsuojelualueen. Se oli ihan nätti vaikka ei nyt mikään maailmaa järisyttävä sentään. Mutta siellä oli yks sellanen juttu mikä teki mut todella onnelliseksi: apina. Tai siis niitä oli muutamakin, mutta tää eräd yksilö oli sympaattisin ikinä. Se oli selvästi AD/HD sukua, mutta epäilen tylsyyden tehneen sille tepposet ja se oli aika väsähtäny. Paikallaan se ei pysyny puolta minuuttia pidempään ja haukotuksia sateli niin, että ihmettelin ettei sen leuat menny sijoiltaan! Se muun muassa tutki ja käänteli häntäänsä (silmät ristissä) ja napsi siitä löytyineitä ilmeisesti kirppuja suuhunsa. Se tutki koipensa joka kulmasta, sitte se yhtäkkiä käänty selin muhun ja nojas siihen sillan pylvääseen, jossa nää kaverit hengas. Sitte se käänty takas, halas sitä pylvästä, haukoitteli ja sulki silmänsä ja nukahti. Kaikki tää semmosena slowmotionina mut alle viides minuutissa:D valehtelematta mulla kohos kynel silmäkulmaan, koska se oli niin aito hetki!! Aikasemmin ku oon nähny apinoita niin ne on turistien takia aggressiivisia ja pelottavia, jopa hulluja välillä. Ei sen kuuluis mennä niin, vaan just tolleen ku pääsin todistamaan.


Mitäs muuta? Lanta old townissa käytiin myös, ja se oli upee paikka myös. Kaikki rannanpuoleiset putiikit oli rakennettu veden päälle paalujen varaan ja riippumattoja löyty joka putiikista ja ravintolasta. Rannassa kasvoi mangrovepuita... Käsittämättömän kaunista! Lanta on täydellisen chilli paikka; reggaebaareja, riippumattoja ja rantaravintoloita, joissa pöydät on lattian tasossa ja ruoka nautitaan lattialla tyynyillä istuen. Rakastan tätä paikkaa:) Rannat ei ehkä oo puhtaimmasta päästä eikä vesi kirkkainta, se on ainoita miinuspuolia. Tosin Raya Yain rantojen näkemisen jälkeen harvat rannat pääsekään samalle tasolle..

Kuvamateriaalit blogin puolelle tulee parin päivän päästä ku jostain syystä iphonesta suoraan kuvien lisääminen ei tähän onnistu.

Huomenna sukeltamaan Hin Daeng ja sitte takas Phukettiin viettämään viime hetket rakksitten ihmisten seuraan:)